Klubi saa omat tilat

Klubin varapuheenjohtajanakin toiminut P. J. Helsingius herätti keskustelun omasta klubitalosta ja käytännön talousmiehenä piirteli luonnoksia kaksikerroksisesta rustingista, josta osa voitaisiin vuokrata ”ulos” joillekin liikkeille. Yllättäen tähän avautuikin tilaisuus, kun maaliskuussa 1902 myytiin pakkohuutokaupalla ”Vaaran” laiteilla muurari E. A. Vahtolan ”kartano”, joka käsitti ½ tonttiaNo 77. II:ssa kaupunginosassa. Klubin puheenjohtaja varatuomari V. Poropudas osti talon ja tontin ja tarjosi sitä huutokauppahinnasta klubille. Käytännöllisistä syistä katsottiin asianmukaiseksi perustaa tätä varten osakeyhtiö, jonka tehtävänä yhtiöjärjestyksen mukaan oli hoitaa ”Oulun Suomalaisen Klubin huoneustotilat.”

Kesällä 1918 johtokunta omalla vastuullaan osti klubin omistukseen vielä Sipolan ja Tolosen perikuntien tonttiosuudet sekä ”Lahden mökin”. Perikuntien tontit vastasivat ¼ tonttia ja rajoittuivat tuolloisen Oy Kodin omistamaan entiseen Vahtolan taloon.

Klubi ryhtyi nyt suunnittelemaan remonttia. Sitä kutsuttiin suunnittelemaan arkkitehti Oiva Kallio. Oy Kodin yhtiökokous suostui remonttiin, jossa vanha puutalo rakennettiin uudelleen. Suurremontin seurauksena klubin johtokunta sai nuhteita ja erosi. Uusissa ns. ”Puuklubin” tiloissa toiminta virisi entistä ehommaksi. Klubin jäsenten innostusta todisti myös se, että klubin kivijalkaan laitettiin yleisöravintola.

Puuklubilla tehtiin vielä 1940-luvun alussa huomattavia muutoksia, jolloin huonejärjestys sai ne muodot, jotka rakennuksessa olivat puuklubikauden loppuun saakka. Sota-ajan säännöstelyrajoitukset ja tarvikepula tekivät ravintolan pidon hankalaksi ja siitä jouduttiin luopumaan.

Sotien jälkeen ryhdyttiin selvittämään uuden klubitalon rakentamista Meurmanin-Ervin asemakaavan mukaisesti. Se edellytti kuitenkin lisää tonttimaata korttelista. Vasta 7.8.1959 kaupparekisteriin voitiin merkitä Klubitalo Osakeyhtiö, jolle Oulun Suomalainen klubi luovutti tonttialueet ja sai taloyhtiössä sen mukaisesti osakkeita omistukseensa. Uusi Klubitalo valmistui suunnitellulla aikataululla ja 1.10.1960 edustava vierasjoukko juhlisti uutta klubihuoneistoa.

Klubin huonetilaohjelmaa hahmoteltaessa uskottiin, että varatut 600 neliötä riittävät. Siinä erehdyttiin kuitenkin pahasti. Juhla- ja kokoussalista oli pyritty saamaan niin viihtyisä, että se houkuttelisi jäseniä viettämään vapaa-aikaa ryhmissä. Jäsenet kuitenkin kaipasivat ns. kabinettitiloja. Sitä paitsi salitiloilla oli niin suuri kysyntä, ettei sinne jäsenillä juurikaan ollut asiaa. Siksi jouduttiinkin pian suorittamaan muutoksia sisätiloissa ja hankkimaan lisätilaksi klubin nykyiset Kantaravintolan yläpuolella olevat klubitilat.