Kansallisen herätyksen aika

Ruotsin vallan aikana ruotsin kieli lujitti asemaansa Suomessa. Venäjän vallan aikana alkoi kuitenkin kansallinen herätys, jonka murrosvaiheessa Adolf Ivar Arvidsson kirjoitti kuuluisan lauseensa: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, meidän on oltava suomalaisia.”Eri puolille maata syntyi fennomaanisia seuroja ja yhdistyksiä. Pohjoisessa näitä ”Suomalaisia seuroja” oli mm. Oulussa ja Raahessa. Valtiopäivien kokoontuessa vuonna 1863 suomenmieliset valtiopäivämiehet tarttuivat kansallisiin kysymyksiin ja harrastivat vapaata yhteydenpitoa yli säätyrajojen. Näin syntyi Helsinkiin ”Luku- ja konservatio klubi”, vuonna 1876. Samana vuonna myös Ouluun perustettiin ”Suomalainen klubbi”, juuri ennen valtiopäivämiesvaaleja. Vaaleissa klubi sai kaksi edustajaa porvarissäätyyn: puutavarakauppias A. O. Snellmanin ja sairaalanlääkäri L. B. Olsonin sekä yhden edustajan talonpoikaissäätyyn: J. P. Valkolan Muhokselta.

Aluksi klubilla oli Raatinsaaressa sijainnessa Meurlingin ravintolassa kokouksia kerran viikossa. Klubin toivottiin: ”Herättävän seuran jäsenissä vilkasta harrastusta ja yksimielisyyttä paikkakunnallisten ja isänmaallisten asioiden suhteen. Tarjotkoon se persoonallista ajatusten vaihtoa, eikä vain äänetöntä sanomalehtilukua ja istumista vihreiden pöytien ääressä.”

Klubi oli aktiivinen myös kunnallisvaaleissa. Vuonna 1891 vaaleissa ruotsalainen puolue kärsi tappion josta Louhi-lehti kirjoitti: ”Oulun ruotsalaisen puolueen enemmistö on nyt kaikiksi ajoiksi murrettu, kun vaan kansallismielinen puolue pysyy yhtä innokkaana ja yksimielisenä, kuin nyt.”

Vuosisadan taitteen yli kunnallispolitiikka kulki ”kahden puolueen” kannattamana. Alun perin Oulun Suomalainen klubi otti laatimissaan vaalilistoissa huomioon myös työväen edustuksen, vaikka se ei klubin jäsenkunnassa ollutkaan suuri. Sosialististen aatteiden saadessa jalansijaa Oulussa, klubissa voimistui puolestaan nuorsuomalainen jyrkkä perustuslaillinen linja. Työväenyhdistyksellä, joka tuolloin jo toimi virkeästi oli kuitenkin yhteys klubiin. Työväenyhdistyksen johtomiehistä räätälimestari J. Kemppainen ja kivenhakkaaja, raatimies V. Tuomainen olivat koko ikänsä klubin jäseniä.

Vielä vuonna 1919 Oulun Suomalainen klubi oli kiinteästi mukana kunnallispolitiikassa, vaikka sääntömuutoksen jälkeen se oli puolueisiin sitoutumaton yhdistys. Kunnallispolitiikan siirtyessä yhä selvemmin puolueiden haltuun klubin rooli muuttui. Tästä huolimatta klubi on ollut mukana kunnallisissa asioissa ja kokouksissa pidetyt esitelmät ovat usein sivunneet myös Oulun kaupungin asioita.